Kaikki tietävät, että Suomi on merkittävä festivaalien maa. Missä muualla maailmassa pidetään yhtä paljon festareita ja niin pienissä pitäjissä? Kotimaamme festivaalit osuvat suurilta osin kesään maantieteellisen sijaintimme sekä ilmastomme takia. Silloin myös suomalaiset lomailevat ja ovat valmiita matkustamaan pitkien matkan päähän vain kokeakseen uuden kaupungin tunnelman. Koska tämä festivaalien aloittamisen traditio sai alkunsa? Milloin suomalaisista tuli festarikansaa?
Laulujuhlaperinne Baltiasta
Saksalaiset toivat laulufestivaalit Baltiaan. Neuvostoliiton aikana kansalaisten kokoontumisia seurattiin tarkasti, joten laulujuhlien sisältö piti miettiä huolella. Tapahtumaan saatiin kuitenkin ujutettua kansallismieltä, ja juhlien suosio oli heti suuri. Tallinnassa laulufestivaaleja pidettiin 1800-luvun puolivälissä, ja sieltä ne levisivät muutamassa vuodessa Latviaan. Suomalainen Granfelt kävi tutustumassa Tallinnan festivaaleilla, ja hän alkoi suunnitella vastaavaa tapahtumaa Suomeen palattuaan takaisin.
Siihen aikaan piti kuitenkin olla tarkkana. Ulkona ei saanut automaattisesti kokoontua ja juopottelua paheksuttiin myös. Raitis Granfelt kutsui Jyväskylään kuoroja ja soittokuntia kansanvalistusseuran musiikilliseen juhlakokoukseen. Ylioppilaat saattoivat laulaa julkisesti eri kaupungeissa, mutta lauluja valvottiin kuitenkin tarkoin. Viranomaiset eivät halunneet liikaa kansanmielisiä tekstejä, kun taas uskovaiset pitivät maallista laulamista ja lauluja turhana ajanvietteenä. Haparoivasta alusta huolimatta suomalaiset innostuivat laulujuhlista, ja 1890-luvulla laulujuhlista nautittiin jo laajasti.
Laulujuhlat jakavat ja yhdistävät suomalaiset
Säätyjako oli selkeä vielä 1800-luvun loppupuolella. Sivistystyön idea oli yhdistää eri säädyt keskenään kuoroissa. Toteutus ei kuitenkaan aina toiminut, sillä korkeammat säätyläiset syrjivät työläisnaisia sekä köyhälistöä. Vapaapalokuntien kuorot ja erilaiset orkesterit pystyivät usein yhdistämään paremmin harrastajat erilaisista taustoista.
Suomenkieliset ja suomenruotsalaiset järjestivät erilaisia juhlia. Erona ei ollut pelkästään kieli, vaan myös teemaväritys. Suomenruotsalaiset käyttivät punakeltaista väritystä, saaristomaisemaa sekä lyyrasymbolia. Suomenkieliset käyttivät tietysti sinivalkoisia värejä ja symboleina Suomi-neitoa, kanteletta sekä järviä.
Suomalaisten kaipuu festivaaleille
Festivaalit saivat eri säätyiset suomalaiset innostumaan, koska he halusivat kokoontua ja kuunnella, soittaa ja laulaa suomenkielistä musiikkia. Kuoroissa lauletut laulut alkoivat muuttua 1900-luvun puolella, kun säätyläiset ja työläiset alkoivat erota mietteissään yhä enemmän ja enemmän. Tilaisuuksissa tarvittiin talkootyövoimaa alusta lähtien niin kuin nykyäänkin, joten tapahtumilla alettiin tehdä rahaa. Muita syitä löytyi niin ikään. Suomeen oli saatu lupa painaa omaa valuuttaa, ja liiketoiminta oli vapautettu.
Savonlinnan Oopperajuhlat Suomeen ensimmäisenä
Kansainvälisesti menestynyt laulajatar Aino Ackté sai idean järjestää Olavinlinnan pihalle Savonlinnaan Oopperajuhlat. Idea ei saanut valtavasti tukea kansalaisilta, sillä niitä pidettiin elitistisinä. Yleisöä oli tarkoitus saada suomalaisten lisäksi Pietarista laivayhteydellä.
Vuonna 1912 ensimmäiset oopperajuhlat pidettiin, ja niissä esitettiin suomalainen ooppera Aino. Tapahtumaan saapuivat suomalaisten ja venäläisten säätyläisten lisäksi myös maalaisia, jotka seurasivat esityksiä tarkasti. Kun Suomi itsenäistyi, oli maassamme jo vakiintunut musiikkikulttuuri, jossa eri säätyiset pystyivät harrastamaan kuorolaulua ja mahdollisesti soittamaankin. Eri taustoista tulleet ihmiset saivat kuunnella mm. oopperaa, operetteja ja valsseja puistokonserteissa sekä muissa massatapahtumissa.
Hiljaiselon jälkeen kohti uutta kukoistusta
Sota-aika tietysti loi varjon suomalaiseen festivaalikulttuuriin. Rahaa ei ollut, joten ihmisillä oli paljon muuta ajateltavaa. 1930-luvun laman jälkeen Suomen talous lähti nousuun. 1960-luvulla työpaikoille tulivat pitkät kesälomat, ja melkein jokaisessa taloudessa oli auto. Ihmiset myös hakivat dynaamisia kokemuksia arjen keskelle.
Kesät alkoivat täyttyä festivaaleista. Savonlinnassa esitettiin oopperaa, Turussa oli Soitannollisen Seuran kesäfestivaalit, Porissa soitettiin jazzia sekä Orivedellä järjestettiin Klemetti-Opiston kesäkonsertteja. 1970-luvulle päästessä festivaaleilla alkoi vierailijoita olla satoja tuhansia.
Suomessa oltiin tästä kehityksessä innoissaan. Maahan tuli ulkomaalaisia esiintyjiä sekä festivaalivierailijoita. Suomalaisista festivaaleista kirjoitettiin niin ikään ulkomaalaisissa lehdissä. Festareita oli toki muuallakin Euroopassa, mutta suomalaisten festivaalien määrä väkilukua kohden sekä ihmisten innostuneisuus niistä olivat täysin uniikkeja asioita. Siitä oli tullut teollisuusvaltio maatalousvaltion sijaan, joten kaupungeissa oli paljon henkilöitä, jotka tarvitsivat viihdykettä. Festivaaleja tarjottiin monesta eri musiikkigenrestä.
Festivaalien talous kovilla
Festivaalien suuresta suosiosta huolimatta ne kärsivät taloudellisesti. Jos kesä oli sateinen, vähenivät tapahtumien vierailijamäärät heti. Turussa kärsittiin järjestyshäiriöistä liiallisen alkoholin käyttämisen takia. Osa rahallisesta tuesta tuli valtiolta, ja se oli tärkeä tulonlähde. Julkisesta rahasta on kuitenkin aina ollut pulaa, ja sen käytöstä festivaaleihin keskusteltiin tiukkaan sävyyn.
Vuonna 1973 valtionapu otettiin pois, ja ulkomaalaisten esiintyjien palkkioista täytyi maksaa 30% vero. Tämä asia aiheutti lehdistössä pessimismiä tulevaisuuden suhteen. Miten kävisi festivaalien? Muutaman vuoden päästä valtionapu palautettiin lehdistön ja kansalaisten asettaman paineen takia.
Musiikkitilaisuudet puhaltavat yhteen hiileen, sillä festareilla noudatetaan vielä tänäkin päivänä pääosin ketjutettua aikataulua. Tapahtumat ovat selkeässä järjestyksessä, jotta päällekkäisyyksiä ei tulisi. Tällä tavalla kaikilla olisi hyvät mahdollisuudet saada maksimimäärä vierailijoita.
1990-luvun lama iskee festivaaleille
1990-luvulla lama iski taas Suomeen. Suomen valtionapua festivaaleille vähennettiin jälleen, mutta yritykset eivät huonon taloudellisen tilanteen takia pystyneet sponsoroimaan tapahtumia yhtä paljon. Suomen markan kurssi vaikutti myös ulkomaalaisten esiintyjien palkkiomääriin. Näistä seikoista huolimatta suomalaiset antoivat festivaaleille tukensa, joten kävijäennätyksiä rikottiin. Vierailijamäärät festivaaleilla menivät yli 1,2 miljoonan tämän kokoisessa pienessä maassa!
Ruisrockin historia
Turun Ruisrock on yksi Suomen vanhimmista ja yhä säännöllisesti järjestettävistä musiikkifestivaaleista. Vuonna 1969 Turun Kaupunginteatterissa järjestettiin oopperaesitys, joka kuului Turun Musiikkijuhliin. Ruisrockin perustajajäsenet päättivät järjestää bändin kanssa mielenosoituksen konsertin muodossa, jossa vaadittiin lisää erilaista musiikkia Turun Musiikkijuhlien ohjelmistoon. Tämän jälkeen perustajat kävivät lähes viikoittain Turun apulaiskaupunginjohtajan juttusilla puhumassa. Sitkeys lopulta palkittiin, kun tapahtuman johtaja innostui asiasta.
Vuonna 1970 järjestettiin ensimmäinen Ruisrock Saaronniemen leirintäalueella lähellä sitä paikkaa, jossa Ruisrock järjestetään edelleen. Tapahtumaan tuli tuolloin 38 000 katsojaa. Seuraavana vuonna katsojia oli jo 100 000.